Saaristo löysi paikkansa mun henkiseltä maailmankartalta. Ollaan käyty useampana vuotena, mutta tämä kesä tuntui erilaiselta.
Vietimme viikon Ahvenanmaan rajalla saaressa, jossa ei ole kylänraitin ja pystyynlahoavan myllyn lisäksi mitään, ja josta ei niin vain lähdetä. Aika tuntuu pysähtyneeltä, mutta luonto pitää kaiken liikkeessä.
Paikallaan on helppo olla, kun mieli on hiljaa. Ehkä vauva pakottaa olemaan tässä ja nyt. Mitä nopeammin hyväksyy, että kaikki on toisin ja just näin kuten nyt on, sitä nopeammin on rauha. Läsnäolo on lopulta kaikki. Ahvenfileitä, puusauna ja kahluuallas.
Reetta K. 
Jätä kommentti