Reetta K.

Tutkimusmatkani eettisyyden parissa sai uuden sysäyksen, kun katselin peilistä uusia hopeisia lahjakorvakorujani. Kauniisti kiiltelevää hopeaa ihastellessani tajusin, etten tiennyt korvisten alkuperästä yhtään mitään.

Myönnän pohtineeni hetken, onko helpompaa vain olla tietämättä. Tiedolla on tapana lisätä tuskaa. Helppous ei vaan tunnu enää oikealta. Minun on saatava tietää lisää. Onnekseni Namu Jewellery -merkkiä luotsaava Mari suostui kahvittelemaan kanssani ja avaamaan aihetta lisää.

Tapaamisen aika on saapunut ja helsinkiläisen kahvilan nurkkapöytään kannetaan kaksi kahvikuppia. Viereeni istahtaa korualan yrittäjä, jolla on yli kymmenen vuoden tietotaito kivistä ja metalleista. Heti alkuun Mari kertoo lohduttavalla äänellä, että ymmärtää aiheen olevan raskas. Olen varautunut tähän, joten pyydän häntä aloittamaan samalla, kun otan reippaan siemauksen kahvistani. Aistin jo, että kahvin juotuani en pysty enää katsomaan koruja kuten ennen.

Ymmärtäkseeni kokonaisuutta, Marin on avattava minulle kaivostoimintaa, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Kaivostoiminta aiheuttaa aina ympäristölle runsaasti haittoja. Arvokkaat metallit, kuten kulta ja hopea ovat malmimineraaleja, joita louhitaan yleensä avolouhoksilla. Louhinnan sivutuotteena irtoaa valtavasti ylimääräistä maa-ainesta ja kalliota. Lopputuloksena on valtava reikä maassa. Osa näistä avolouhoksista on pituudeltaan useamman kilometrin. Kuopat ja niiden luomat ympäristöongelmat ovat kuitenkin vasta alkua. Jalometallit eivät ole irtonaisia palasia, joita voidaan noin vain kerätä maa-aineksen seasta. Metallien irroittaminen eli rikastuttaminen tapahtuu erilaisten myrkkyjen avulla. Rikastuttamisesta syntynyt kaivosjäte kerätään kasoina luontoon tai upotetaan vesistöihin. Yhden kultasormuksen tekeminen voi synnyttää pahimmillaan jopa 20 tonnia kaivosjätettä.

Minua hikoiluttaa jo tässä vaiheessa. Ympäristön kuormittaminen on kuitenkin vasta ensimmäinen puolikas tarinasta. Luohinta tuo tullessaan myös sosiaalisia ongelmia. Ehkä muistattekin kansainvälisen kohun aiheuttaneen Chilen kaivosonnettomuuden vuodelta 2010, kun 33 kaivostyöläistä jäi loukkoon 700 metrin syvyyteen. Kyseisessä San Josén kaivoksessa louhittiin kuparia ja kultaa. Tällä onnettomuudella oli onnellinen loppu ja kaikki kaivosmiehet saatiin pelastettua. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Kaivostoiminta on vaatinut ja vaatii edelleen monien aikuisten ja lasten hengen. Lapsityövoimaa on tälläkin hetkellä käytössä huonon valvonnan ja kiinnostuksen puutteen vuoksi. Kehittyvien maiden riisto, pakkotyö, jatkuvat turvallisuusongelmat ja yksittäisten yhteisöjen elinkeinon menetys ovat nykypäivää alalla. Tilanne ei ole kaikissa tapauksissa näin lohduton, mutta silti valitettavan yleistä.

Kahvini on tässä vaiheessa kylmää. En ole muistanut sitä järkytykseltäni juoda. Mietin kuumeisesti omaa korurasiaani ja sen todellista hintaa ympäristön ja ihmisen näkökulmasta. Mielessä vilisevät myös ilmaisut, kuten ”timantit ovat naisen paras ystävä”. Taitaa olla aika hankkia uusia ystäviä.

Kysyn kenen vastuulla alan eettisen puolen kehittyminen on. ”Yrityksen ja kuluttajan”, vastaa Mari, jolle oman korumerkin vastuullisuus on itsestäänselvyys. Marin korut on valmistettu suomalaisena käsityönä kierrätetystä hopeasta ja kotimaisista kivistä. On lohdullista kuulla, että on olemassa vaihtoehtoja tehdä asiat eri tavalla. Jokaisella yrityksellä on mahdollisuus päättää, kuuluuko läpinäkyvä vastuullisuus heidän toimintaan vai ei. Tässä kohtaa mukaan astuu myös kuluttajan vastuu. Alan on pakko muuttua, jos asiakkaat sitä vaativat. Kultasepänliikkeiden on pakko alkaa ostamaan eettisempiä materiaaleja ja sitä kautta myös asiakkaille tulee mahdollisuuksia hankkia vastuullisesti valmistettuja koruja.

Kysyn Marilta mitä minä yksittäisenä kuluttajana voin tehdä asialle. Vastaus on yksinkertainen: tutki korun alkuperää ennen sen ostamista. Toinen vaihtoehto on ostaa koruja yritykseltä tai yrittäjältä, jotka ovat tehneet eettisyydestä aidosti läpinäkyvää. Tälläisia toimijoita on Marin Namu Jewelleryn lisäksi Suomessa useita, kuten esimerkiksi Kätkö paja & puoti. Mikäli Suomesta ei löydy mieleisiä, kannattaa tutustua myös Cred Jewellery ja Brilliant Earth -merkkeihin.

Kahvit on juotu ja minun on aika päästä Mari takaisin arkielämän pariin. Olo on hieman hämmentynyt, mutta toiveikas. Taas yksi ihminen tietää aiheesta enemmän. Jos sinä ihana lukija pääsit tekstin loppuun asti, meitä on jo useita. Muutos lähtee liikkeelle tietoisuudesta ja mahdollisuudesta tehdä parempia valintoja.

Jos sinä haluat parantaa korualan vastuullisuutta, voit aloittaa Marin koruostajan muistilistalla:

• Kysy mistä materiaalit ovat peräisin (kivi ja jalometalli)
• Kysy missä ja millaisissa oloissa kivi on hiottu
• Kysy missä koru on tehty
• Vaadi eettisyyttä
  • Jos ei löydy, osta kierrätettyjä koruja, tilaa uusi koru omista vanhoista metallikoruista tai osta yrittäjältä, joka on tehnyt vastuullisuuden läpinäkyväksi
• Jaa tietoa aiheesta lähipiirillesi

 

– Reetta

* Karu-sarjan korvakorut saatu lahjana Namu Jewelleryltä