Lähes tasan kolme vuotta sitten kävelin kohti Patentti- ja rekisterihallituskeskusta. Vatsan pohjassa kutitteli samalla tavalla kuin koulujen päättäjäisissä tai uuden työn alkaessa. Jotain elämää mullistavaa oli juuri tapahtumassa. Päättäväiset askeleet johdattivat PRH:n virkailijan luukulle. Ilmoitin jännittyneellä äänellä, että haluan perustaa toiminimen.
Vieläkin hymyilyttää ajatella tuota hetkeä. Kaikki tapahtui jotenkin, miten sen nyt sanoisi, puolivahingossa. Minulle ehdotettiin yrittäjyyttä kesäkuussa 2014. Siinä kohtaa minulla oli jo nimet paperissa koko kesäksi optikonhommiin ja kulttuurituottajan opinnon AMK:ssa vasta aluillaan. Minulla ei oikein ollut ketään keneltä kysyä minkälaista yrittäjyys on. Ajattelin, että kait sen voi lopettaa, jos se ei onnistukaan. Alle kaksi viikkoa myöhemmin päätös oli tehty, kaupungin yritysneuvoja tavattu ja sain kävellä ulos PRH:sta Y-tunnus kourassa.
Rehellisyyden nimissä en tiennyt yrittäjyydestä mitään. Olin vielä täysin tietämätön kaikesta, mitä seuraavan kolmen vuoden aikana tulee tapahtumaan. En tiennyt, että reissaan koko kesän Virossa, järjestän huikeita kutsuvierastapahtumia, kirjoitan valtavan määrän tiedotteita, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja sukellan syvälle sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan. Kolme vuotta sitten ihmettelin miten kirjanpito järjestetään ja miten arvonlisäveroa maksetaan.
Minulla kävi siinä mielessä tuuri, että olin työharjoittelun avulla tutustunut ihmisiin, jotka halusivat tehdä kanssani yhteistyötä. Suuresta osasta on kiittäminen viestinnän moniosaaja Wille Wileniusta. Ihailen Willen loputonta tietotaitoa. Mies tietää alasta oikeasti kaiken, joten sain oppia parhaalta.
Kolmeen vuoteen on mahtunut valtavasti erilaisia viestintäalan töitä. Töitä on tehty mm. Hotelli Helkan, Vapianon, Hagelstam & Co:n, Hernesaaren Rannan, Arvoasuntojen, Lasten Klinikoiden Kummien ja monen muun kanssa. Mukaan mahtuu myös yksi vaalikampanja ja pari henkilöbrändiä.
Paljon on opittu näiden vuosien aikana. Nyt tunnistan paremmin omat rajani. Omaan hyvinvointiin on pakko panostaa ja löytää aikaa. Seuraavat kolme asiaa ovat pyhässä roolissa: riittävä uni (vähintään 8h), säännöllinen ruokailu sekä liikunta (minimissään 2 kertaa viikossa). Muuten elämästä ei tule mitään. Kirjoitinkin tänne blogiin kerran väsymyksestä. Kirjoitus levisi laajalti ja moni kertoi samaistuvansa tilanteeseen. Samaistuminen oli lohdullista, mutta myös surullista. Toki sain myös kuulla olevani pikkutyttö, joka ei ymmärrä elämästä ja sen haasteista mitään.
Olen myös oppinut armollisuutta, vaikka siinä on vielä rutkasti parantamisen varaa. Kaikkea ei tarvitse osata sekunnissa. Virheitä sattuu. Se on ikävää, mutta täysin luonnollista. Virheistä ja niiden aiheuttamista tunteista pitää osata päästää irti. Usein mokat tuntuu paljon suuremmille mitä ne todellisuudessa ovat. Olen mm. lähettänyt väärälle ihmiselle (todella nolon) sähköpostin, lähettänyt tiedotteen ilman tarvittavia lisätietoja ja ollut muutamaan otteeseen väärässä paikassa väärään aikaan. On jokseenkin typerä fiilis juosta kohti Länsisatamaa vain nähdäkseni, kuinka laiva lähtee lipumaan kohti Tallinnaa ja asiakastapaamista ilman minua. Näitä vaan sattuu. Ajatuksen kannattaa suunnata niihin asioihin, joissa olen loistanut.
Yksi tärkeimmistä opeista on ollut oman positiivisen yrittäjälähipiirin rakentaminen. Siitä saa valtavasti voimaa. Rakastan auttaa muita eteenpäin ja ilahdun aina kun minua ollaan valmiita vetämään ylöspäin. Olen onnekseni saanut jutella ja rohkaista useita, erityisesti naisia, yrittäjän uran alkuun. Olen kertonut rehellisesti mitä yrittäjyys vaatii ja ettei kaikki todellakaan ole ruusuista. Moni näistä yrittäjistä on päässyt jo pitkälle, huomattavasti pidemmälle kuin minä ja se on upeaa.
Nykyään teen pääosin töitä sosiaalisen median parissa. Pyrin pitämään viikonloput vapaana ja työpäivät 6 tunnin mittaisena. Lyhyt työpäivä on minun sekä asiakkaan hyöty. Levännyt mieli on luovempi. Kesti kauan, ennen kuin opin, ettei minun ole pakko istua koneen ääressä 10 tuntia päivässä. Kun hommat on tehty, ei niitä tarvitse hioa viittä tuntia. Kyse on varmasti kehittyneestä itseluottamuksesta.
Nykyään otan vain sellaisia asiakkuuksia, joista aidosti innostun. Ymmärrän, että olen onnellisessa asemassa, kun minulla on mahdollisuus valita. Joskus jännittää, että milloin tapahtuu jotain mikä keikauttaa venettä. Heikkoina hetkinä pohdin, miksi asiat ovat tapahtuneet kohdallani verrattain helposti, vaikka tottakai omat haasteeni on ollut minullakin. Siinä vaiheessa onneksi avopuoliso ja oman yrittäjäkaverit muistuttavat, että nykyinen tilanne on ansaittu omalla työllä. Tuurilla, verkostoilla ja ajoituksella on varmasti osansa, mutta huonoa tekijän kanssa ei tee töitä kukaan.
Kulttuurituottajan opintoni tulevat päätökseen syyskuun lopussa. Palkitsen itseni reilun 4 viikon ulkomaanreissulla (kerron kohteesta myöhemmin) ja sen jälkeen suuntaan katseen jälleen kohti viestintämaailman mahdollisuuksia.
Minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia teillä on yrittäjyydestä?
<3:lla Reetta
Reetta K. 
Jätä kommentti