Cinque Terre – todellinen postikorttimaisema

Viime joulukuussa annoimme äitini kanssa pikkusiskolleni ylppärilahjaksi Italian matkakirjan. Me maksamme, hän päättää reissun tarkemman kohteen. Lopputuloksena oli lentoliput Roomaan sekä junaliput Cinque Terreen. Viimeksi mainittu oli minun toiveeni. Satuin näkemään Mondossa kuvan suoraa rantakalliosta kohoavasta kylästä, jonka talot näyttivät värikkäille legopalikoille. Sinne olisi päästävä, vaikka junamatka kestäisikin 4 tuntia per suunta.

Cinque Terren suora suomennos on viisi maata. Alue koostuu viidestä pienestä rantakylästä, jonka asukkaat saavat turismin ja kalastuksen lisäksi elantonsa rinteillä kasvavista viinitarhoista. Eikä nyt puhuta ihan pienistä rinteistä. Korkeimmat viinitarhat majailevat lähes kilometrin merenpinnan yläpuolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Junalla matkustaminen on itse asiassa ihan mukavaa. Ihastelen Toscanan rannikkoa sekä pieniä ja suuria kaupunkeja. Auringossa kimmeltävä turkoosi meri näkyy junan ikkunasta. Mietin, onko postikorttimaisemat niin photoshopattuja, ettei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saavumme Manarolaan, etelästä laskettuna kylistä toiseen, jossa sijaitsee hotellimme. Viemme laukut huoneeseen nopeasti, sillä kaikilla tuntuu olevan kiire päästä tutustumaan kylään ja tarkastamaan onko maisema maineensa veroinen. Vähän jännittää, en halua pettyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saavumme meren äärelle. Vasemmalla puolella kohoaa vuoristokylä sadan metrin korkeuteen. Oikella nousee vuorenpenger, jonka laella näkyy ravintola. Käännyn oikealle, vasemmalle ja pyörin ympyrää. En tiedä mihin katsoa. Näkymä on kaunis. Kertakaikkisen kaunis. Haluan kivuta pientä polkua pitkin kahvilaan ja nähdä mereltä päin koko kylän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istuessani ravintolan terassilla kädessäni cinque terreläistä valkoviiniä, tunnen työstressin ja kaikkien negatiivisten ajatusten sulavan pikkuhiljaa pois. Olen vain tässä hetkessä: minä, lasi viiniä ja postikorttimaisema, joka on juuri sellainen kuin kuvittelin.

Kirjoittaja:

Olen 28-vuotias viestinnäntekijä ja kulttuurituotannon opiskelija, jonka intohimona on ruoka ja ruoanlaitto (tai vain yleisesti syöminen). Vastapainona liikunta ja uusiin asioihin heittäytyminen. Matkalaukku on aina valmiina pakattuna odottamassa seuraavaa seikkailua jossain päin maailmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s