Parin päivän Tallinnan reissua varatessani yksi asia oli selvä – hyvää ruokaa pitää saada! Tallinnassa asuva kaverini ehdotti ravintola Tuljakia, joka on uudelleen avattu noin vuosi sitten. Ravintola sijaitsee Tallinkin terminaalista muutaman kilometrin itäänpäin, joten taksi kannattaa ottaa alle. Über tai taksi vie paikalle noin kahdella eurolla.
60-luvulla rakennetussa ja nyt palautetussa muinaismuistosuojelunalaisessa rakennuksessa sijaitseva ravintola on jo itsessään näkemisen arvoinen. Tilava ravintola vetää porukkaa reilusti päälle sata. Teimme varmuudeksi pöytävarauksen, mutta lauantai-iltana ravintolassa oli kuitenkin yllättävän hyvin vielä tilaa ilman varaustakin.
Yksi pöytäseurueestamme oli käynyt Tuljakissa kolme kertaa aiemminkin, eikä ihme – ruoka on loistavaa. Omaa mieltä lämmittää aina, jos ruoka on jollain tavalla yllättävää tai erikoista. Esillepano oli erityisesti varsin taidokasta. Tiesit mitä söit, mutta et välttämättä nähnyt kaikkia komponenetteja kerralla, vaan niitä kätkeytyi eri kerroksiin.
Keittiönterveiset on mielestäni ihan paras juttu – ensiapu nälkään ja antaa osviittaa tulevasta. Tuljakissa pöytään kannettiin mehevää possua, sinappia, voita sekä saaristolaisleipää. Terveiset suli suuhun, kuten hyvin tehdyn possun kuuluukin. Vaikka en mielellään possua syökään, tämä katosi lautaselta hyvin nopeasti.
En tiedä milloin innostus katkarapuihin karkasi käsistä, mutta nyt voisin syödä niitä monta kertaa viikossa. Piparjuurta, Marie-Rose -kastiketta, vihreää salaattia ja pohjalla ohut rapea sämpylä. Silaus sitruunaa sekä tilliä ja olin ihan myyty. Söisin toisenkin kerran.
Lähden yleensä sellaisten ihmisten kanssa syömään, joiden lautaselle tiedän pääseväni närppimään. Kaverille kans -mentaliteetti. Tartar munankeltuaisen ja lisukkeiden kanssa oli nappivalinta. Plussaa kulhon päällä olevasta keksistä, joka oli syötävä.
Viini kuuluu lähes pakollisena osana jokaiseen illalliskokemukseeni. Seurueestamme löytyi viiniammattilainen, joten pääruoka ja viini löysivät toisistaan täydellisen parin. Pouilly-Fumé ei ollut edullisin valinta, mutta joka euron arvoinen.
Pääruoka oli helppo valinta. Rakastan risottoa, joten listalta ensimmäisenä silmäänponnahti pinaatti-mustekalarisotto. Loistava annos! Vihreä risotto oli paitsi kauniin värinen, älyttömän hyvän makuinen. Kaverin lautaselle päätyi Atlantin turska, joka sai myös kehuja.
Tarkoituksenamme oli syödä vain alku- ja pääruoat, mutta nähdessäni jälkiruokia viereisessä pöydässä, oli itsekin pyydettävä jälkkärilista uudelleen nähtäväksi. Sitruunainen jogurttivaahto ja basilikajäätelö oli ihanan raikas yhdistelmä. Viimeisen silauksen antoivat kirpeät vadelmat. Tätä kun osaisi tehdä kotona!
Kaverin annos tuulihattu – kantarelli ”toffee” karamellikastikkeen ja suklaajäätelön kera sain myös erikoisuudessaan runsaasti kehuja.
Ravintolassa vietetty kolme tuntia tuntui kolmelle vartille. Illan viimeisteli elektronisen musiikin festareiden kunniaksi järjestetty ilotulitus, joka sattui näkymään ravintolan terassille erittäin hyvin.
Iso kiitoksen saa myös ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta. Hintatasokin oli mielestäni kohtuullinen: (iso) alkuruoka 12€, pääruoka 18€ ja jälkkäri 6€. 36€:lla siis jo koko menun. Suosittelen lämpimästi testaamaan!
Pöydän pääset varaamaan tästä.
Ps. Pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Olin iPhone-kameran armoilla tällä kertaa. Aina ei kehtaa raahata ravintolaan järkkäriä 😉
