Ilta turvapaikanhakijoiden seurassa

Blogirintamalla on ollut hiljaista jonkin aikaa. Kiire, tuo elämää nykyisin hallitseva, jokseenkin hyväksyttävä tekosyy siis käytössä. Eilen kohtasin kuitenkin jotain, joka sai minut hämmentymään, yllättymään ja ennen kaikkea ilahtumaan syvästi.

Sain idean kouluprojektiin, josta olen äärimmäisen innoissani. Siihen liittyvät vastaanottokeskuksen asukkaat, alaikäiset pojat, jos tarkkoja ollaan. Valitettavasti minulla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä, minkälaisia nämä ihmiset ovat tai onko heillä ylipäätään kiinnostusta tehdä projektia kanssani. Tuttavani työskentelee vastaanottokeskuksessa, joten hän kutsui minut järjestämäänsä tapahtumaan Helsingin Kulttuurikeskus Caisaan ja tutustumaan ihmisiin.

Illan ohjelma sisälsi inspiroivia tarinoita maahanmuuttajista, Helsingin poliisin vierailun, avointa keskustelua sekä musiikkiesityksiä. Hämmentäväksi koin muun muassa poliisin vierailun. Tuntui omituiselle, kun poliisi kertoo, ettei Suomessa oikeutta jaa klaanit tai suvut. ”On kohteliasta seisoa noin kahden metrin päässä. Jos nainen katsoo silmiin (ja katsookin), se ei tarkoita vielä mitään. Suomessa miehet, naiset ja lapset ovat tasa-arvoisia”, poliisi opasti kuulijoita. Nämä asiat ovat minulle tietenkin itsestään selvyyksiä, mutta ei välttämättä Afganistanista tai muista sodan runtelemista maista Suomeen tulleille. Ymmärsin, miten vähän loppujen lopuksi pystyn käsittämään heidän lähtökohdistaan.

Pojat saivat myös esittää kysymyksiä poliisille: ”Mitä teen, jos joku lyö minua kadulla? Meistä ei kaikki tykkää, koska emme ole suomalaisia. Mitä teemme, kun kohtaamme rasismia?” Valideja kysymyksiä kaikki. Huumoriakin löytyi: ”Mitä teen, jos joku lyö minulta tajun pois?” Poliisi totesi, että tulee toivoa jonkun näkevän tilanteen ja soittavan apua.

Suomalaiset saivat esittää kysymyksiä vastaanottokeskuksen pojille. Suomalaisia kiinnosti ruoan maku (josta lehtien sivuilla on jauhettu enemmän kuin tarpeeksi), ajatukset Suomesta sekä tulevaisuuden toiveet, mikäli he saavat turvapaikan Suomesta. Vaikeiksi asioiksi koettiin ruoan erilaisuus, kylmyys ja suomalaisten varautuneisuus. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Suomi on hyvä maa. Täällä on turvallista. Eräs pojista totesi mielestäni loistavasti: ”Kukaan ei halua lähteä kotimaastaan. Emme me olisi tulleet tänne, jos vaihtoehtona olisi ollut jäädä kotimaahan. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista”. Totta. Ymmärrän heitä täysin. Kaikki olivat kuitenkin kiitollisia siitä, että saivat täällä olla. Kotia ei kuitenkaan voi voittaa mikään.

Tulevaisuuden haaveita oli laidasta laitaan. Kaikki olivat innoissaan Suomen koulutusmahdollisuuksista. Muutama halusi IT-alalle, yksi kuorma-auton kuljettajaksi ja toinen lääkäriksi. Kaikki saivat raikuvat aplodit, kuten asiaan kuului. Juttelin muutaman pojan kanssa. Yllätyin heidän suomen kielen taidoista. ”Oletko sinä ohjaaja?” Aivan ymmärrettävää suomea.

Kirjoitin alussa ilahtuneeni syvästi. Turvapaikanhakijoiden elämänasenne oli jotain ällistyttävää. Heidän ilonsa tarttui jokaiseen paikallaolijaan. Tunteiden ilmaisu kuuluu heidän kulttuuriin aivan eritavalla kuin mihin Suomessa on totuttu. Edes 3 promillen humala ei saa suomalaista nousemaan lavalle ja tanssimaan vapautuneesti kädet taivasta kohti kurotettuina.

Sellainen oli minun lauantai-iltani. Opin, tunsin ja inspiroiduin. Hieno päivä. Uskon, että taideprojektista tulee enemmän kuin onnistunut.

Photo 19.7.2015 18.20.44

Kirjoittaja:

Olen 28-vuotias viestinnäntekijä ja kulttuurituotannon opiskelija, jonka intohimona on ruoka ja ruoanlaitto (tai vain yleisesti syöminen). Vastapainona liikunta ja uusiin asioihin heittäytyminen. Matkalaukku on aina valmiina pakattuna odottamassa seuraavaa seikkailua jossain päin maailmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s