Älypuhelinten omistajat – kunnioitetaan toisiamme jooko?

Sosiaalinen media on hieno asia. Se mahdollistaa julkisen keskustelun, aktiivisen yhteydenpidon läheisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin sekä parhaimmillaan ilahduttaa liikuttavilla ja hauskoilla sisällöillään.

Tässä vaiheessa voi varmasti arvata, että tekstin sävy muuttuu. Olet oikeassa. Sitten tulee se mutta.

Hämmennyin eilen tennistunnilla. Olin vierailemassa ryhmässä, jossa pelasi myös noin 18-vuotias poika. Aluksi puhelinta ei voinut jättää pois taskusta. Tämä todettiin liian hankalaksi, sillä puhelin pompahti jatkuvasti pois taskusta. Eroahdistus alkoi välittömästi. Jokaisen lyöntikierroksen välissä täytyi vähintään käydä koskettamassa puhelinta. Olin ihmeissäni. Eihän siinä kahden sekunnin aikana ehdi edes tehdä mitään.

Toinen esimerkki. Tämä ei hämmentänyt, mutta pisti miettimään. Taidehistorian tunnilla tehtyjä esityksiä esiteltiin ryhmä kerrallaan. Kukaan ei kuunnellut toisten esitystä. Ei kukaan. Oli erikoinen tunne seistä luokan edessä ja puhua teatteritaiteen historiasta, silmäillä luokkaa ja nähdä kuinka kaikki lukevat iltapäivälehtiä.

Voisi kuvitella, että tämä olisi vain teinien ja nuorten aikuisten ongelma. Vaan ei ole. Me aikuisetkin sorrumme siihen aina välillä. Parisuhteet ja ystävyyssuhteet kärsii huomaamatta. Ihmiset ovat kuulleet kyllästymiseen asti: ole läsnä. Tuntuu silti, ettei asiaa ole täysin sisäistetty.

Meillä on ammattikorkeakoulussa huikea lehtori. Hän ilmoitti kurssin alussa, että mikäli aikoo selata puhelinta koko tunnin, voi poistua saman tien. Hän ei jaksa puhua alaspäin tuijottaville kasvoille, joiden silmät rullailevat netin ihmeellisessä maailmassa. Parasta oli, kun hän itse totesi: ”tiedän, ettei tämä ole välttämättä kaikilta osin teitä kiinnostavaa, mutta muistetaan kunnioitus. Kunnioitetaan toisiamme ja käyttäydytään, eikö? Minäkin lupaan kuunnella teitä”. Puhelimet jäivät laukkuihin ja kaikki saivat kurssista huomattavasti enemmän irti.

Sosiaalisen median merkitys tulee kasvamaan varmasti jatkossakin. Toivon vaan, ettei läsnäoleminen vähene samassa suhteessa. Ehkä haluankin haastaa kaikki, myös itseni mukaan lukien, miettimään, olisiko somen käyttöä mahdollista järkevöittää jollain tavalla. Se, että ”nopeasti vilkaisee” puhelinta ei näytä kenenkään silmissä pahalle, mutta ajatukset siirtyvät hetkeksi katsottuun uutiseen, sähköpostiin tai kaverin postaukseen. Silloin ei ole enää täysin läsnä tilanteessa.

Kunnioitetaan siis niitä ihmisiä, joiden seurassa kulloinkin olemme. Eihän se niin vaikeaa voi olla. Eihän?

Kirjoittaja:

Olen 28-vuotias viestinnäntekijä ja kulttuurituotannon opiskelija, jonka intohimona on ruoka ja ruoanlaitto (tai vain yleisesti syöminen). Vastapainona liikunta ja uusiin asioihin heittäytyminen. Matkalaukku on aina valmiina pakattuna odottamassa seuraavaa seikkailua jossain päin maailmaa.

2 thoughts on “Älypuhelinten omistajat – kunnioitetaan toisiamme jooko?

  1. Just eilen sain luennon aiheesta lounaalla, kun kaikkien ollessa hiljaa ajattelin nopeasti vilkaista ystäväni blogia, josko hän olisi postannut aamulla. Olihan hän, joten jatkoin lukemista, kunnes vastapäätä älähdettiin, ettei niin saa tehdä 😀

    Tykkää

    1. Puhelin esiin ja nopea selaus -tyyppinen liike tulee vaan niin nopeasti, ettei sitä aina itsekään tajua 😀 Veikkaan, että 99% ei tarkoita sillä mitään pahaa, se on vaan jotenkin automaatio. Se miten siitä pääsee eroon, onkin jo haastavampi kysymys 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s