Rohkeita päätöksiä – vaihtamalla paranee!

Maanantai tuntuu välillä raskaalle. Enkä taida olla ihan yksin tämän tunteen kanssa. Olen todennut, että välillä on hyvä pysähtyä miettimään miksi väsyttää ja kyllästyttää. Onko kyse vain ”viikonloppuväsymyksestä” vai jostain muusta? Usein meillä on itsellä suuri mahdollisuus vaikuttaa tuohon fiilikseen, mutta se vaatii rohkeita päätöksiä.

Äsken Facebook-fiidiini nousi kuvia vuodelta 2012. Reissukuvia. Muistan yhden kyseisen maanantain tuon vuoden syyskuulta, jolloin kiukutus oli suurimmillaan. Silloin tein päätöksen, että nyt riittää. Asioiden täytyy muuttua. Eikä ne muutu, ellen itse muutu siinä mukana. Kolmessa viikossa irtisanouduin vakkariduunista, pakkasin rinkan ja hyppäsin kaverini kanssa lentokoneeseen.

Koneen nokka kohti seikkailuja! Vielä tällöin oltiin täysin tietämättömiä mitä tuleman pitää. Ja sehän siinä olikin parasta.

Maailmaa tuli nähtyä heti kerralla enemmän. Lentokoneet, bussit, veneet, taksit ja jalat kuljettivat meitä pitkin Hong Kongia, Australiaa, Thaimaata, Vietnamia ja Kambodzaa lähes vuoden ajan.

264297_4556941772552_597786216_n
Tutustumassa Hong Kongilaiseen Michelin-ravintolaan. Michelin tai ei, palaakaan en saanut alas.
Kenguruvaroitus!
Litsifarmilla töissä ja virallisina koiran rapsuttajina. Ehkä yksi parhaista töistä koskaan. Yli 30 dollaria tunnissa ja 6 tunnin työpäivät. Työetuna sai syödä niin paljon litsejä kun halusi.
traktori
Kyllä, tämä oli meidän työpaikka 4 kk ajan. Työ saa ihan uuden merkityksen, kun tekee fyysistä työtä 10 tuntia päivässä, 6 päivää viikossa.
oopperatalolla
Sydneyn Oopperatalon portailla. Lomalla parin kuukauden työrupeaman jälkeen.
CASTAWAY
Castaway. Täysin eristyksissä sivilisaatiosta. Oppii arvostamaan aika montaa nykyajan mukavuutta!
401043_10201173319444878_1482031354_n
Välillä matkaaminen käy raskaaksi.
482635_10201173318564856_1549271087_n
Vietnamilaista maalaiselämää
baari saarella
Sihanoukville, saari Kambodzassa.
kotiin
Kaikki tulee päätökseensä. 1 päivä jäljellä. Tuossa Ho Chi Minhilaisessa kahvilassa päätin hakea opiskelemaan kulttuurituotantoa.

Useimmiten minulta kysytään mitä vajaa vuoden irtiotostani maailmalla jäi päällimmäisenä mieleen. Yksi sana kuvaa mielestäni kokemusta parhaiten: vapaus. Kaikki ei toki ole suurta huumaa. Rahat loppuvat kolme kertaa nopeammin kuin olet osannut ennakoida, hostellissa ja siten myös sinussa vilisee bed bugeja ja snoklaus saattaakin sisältää järkyttävän hai-kokemuksen. Huolet ovat kuitenkin hetkellisiä. Elät juuri siinä hetkessä, et huomista työpalaveria tai ensi kesän viikon Kreikan matkaa varten. Jokainen päätös on omasi, eikä kukaan määrittele sinun huomista. Siihen vielä päälle upeat biitsit, auringonlaskut, erikoiset työkokemukset ja uudet ihmiset. Sitä on vapaus, ainakin minulle. Ilman irtiottoa minusta ei luultavasti olisi tullut yrittäjää. Yrittäjyyskin on tietynlaista vapautta.

vapaus
Vapaus.

”Miten sä uskalsit lähteä noin vain?” on toiseksi yleisin kysymys. Mielestäni irtiotto tai muutos on tehtävä silloin, kun se tuntuu tarpeelliselle, oli kyse sitten urasta, parisuhteesta, opinnoista tai muusta vastaavasta. Vaihtamalla ja suuntaa muuttamalla tilanne paranee. Virhevalintojakin on omalla kohdalla varmasti sattunut matkan varrella, mutta jämähtäminen on pahinta mitä tiedän. Vierivä kivi ei sammaloidu, kuten sanotaan. Usein kuulee ihmisten puhuvan, kuinka he lähtisivät reissuun tai hakisivat töitä toiselta paikkakunnalta, mutta kun on asuntolaina tai koira tai keittiöremontti. Seitsemänkymppisenä on sitten hyvä miettiä niitä mutta-hetkiä. Itse uskon, että kokemukset kasvattavat, eivätkä ne seikkailut tule kotiovelta hakemaan. Reissusta sain lahjana tietynlaisen heittäytymisen, uudet asiat eivät enää pelota ja useimmissa asioissa on enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

sam lastenkodista
Kasvattava kokemus oli tutustua Kambodzalaiseen lastenkotiin. Kuvassa hurmaava Sam ❤ Toivottavasti ihastuttavalle pojalle on löytynyt koti tähän mennessä!

Kolmanneksi yleisin kysymys on ”lähtisitkö uudestaan?”. Vielä en uskalla sanoa lopullisesti ei. Nyt on kuitenkin hyvä pysyä aloillaan Suomessa ja koittaa rakentaa elämää toivomaani suuntaan. Vapaudenpuuskan iskiessä, who knows? Viimeistään siinä tilanteessa on hyvä pakata reppu pidemmäksi aikaa, kun tajuaa, että arkiset asiat ja negatiiviset tunteet ovat paisuneet liiallisiin mittakaavoihin etenkin näinä harmaina syysmaanantai-iltoina. Huomasin tullessani takaisin Suomeen, kuinka kireitä suurin osa suomalaisista on. Bussista myöhästyminen on maailmanloppu ja karkkia vinkuvalle lapselle huudetaan kurkku suorana. Somessa raivotaan suuna päänä, vaikka vika ei ole välttämättä yhteiskunnassa vaan aivan jossain muualla. Oravanpyöräksikin kutsuttu arki on selkeästi suurimmalle osalle ahdistavaa. Ehkä meidän kaikkien tulisi miettiä, kuinka saisimme vapautta lisää elämäämme, jotta osaisimme nauttia siitä enemmän. Osalle vastaukset löytyvät lähempää ja osalle kauempaa. Tärkeintä on vain tajuta, että meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä suuriakin muutoksia parempaan, mikäli vain päätämme ja toteutamme asioita rohkeasti.

Mukavaa maanantaita ja tsemppiä rohkeisiin päätöksiin!

– Reetta –

Kirjoittaja:

Olen 28-vuotias viestinnäntekijä ja kulttuurituotannon opiskelija, jonka intohimona on ruoka ja ruoanlaitto (tai vain yleisesti syöminen). Vastapainona liikunta ja uusiin asioihin heittäytyminen. Matkalaukku on aina valmiina pakattuna odottamassa seuraavaa seikkailua jossain päin maailmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s