Mä olen jouluaaton lapsi. Tavallaan kätevää, syntymäpäivää on vaikea unohtaa. Ei tosin ole ensimmäinen eikä seitsemäskymmeneskahdeksas kerta, kun kuulen leikkimielistä naljailua: ”heh, kaksi kärpästä yhdellä iskulla” tai ”taitaa tulla aika paljon yhdistettyjä syntymäpäivä- ja joululahjoja”. Kieltämättä, onhan se vähän huvittavaa. Etenkin, kun äitini on syntynyt myös 24.12. Kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Lapsena harmitti, kun kaikki muut saivat pitää synttärijuhlia. En käytännössä juhlinut synttäreitä juuri koskaan. Äitini, viisas nainen kun on, keksi vaihtoehtoisen juhlan – nimipäivän! Meidän perheessä on siis vietetty nimipäivää jo parikymmentä vuotta. Näin 26-vuotiaana olen alkanut pohtimaan, että onkohan tämä enää ihan ok… 🙂 Toisaalta. Koko nimipäivän pointti on kerätä perhe yhteen, syödä hyvin ja nauttia yhteisestä ajasta. Niin myös viime keskiviikkona.
Perheeni tuntee mut jo hyvin, loistavaa ruokaa ja lasi viiniä, enempää en kaipaa lahjaksi. Maistoin ensimmäistä kertaa kukkakaalirisottoa. Jännän makuista, ehdottomasti positiivinen kokemus. Reseptin löydät Maku.fi -sivustolta. Risotto sai kylkeensä teriyakilohta. Kastike oli niin hyvää, että jokainen ruokailija kaapi sitä pannulta lisää.
Mitä onkaan juhlat ilman jälkkäriä. Nektariinikeikauskakku oli hetkeen ihanin kakku, jota olen maistanut. Näyttävän näköinen, kesäinen ja järisyttävän hyvää. Saattoi mennä toinen (ja kolmaskin) pala. Resepti taisi olla Maku -lehdestä, mutta sen nettiversiota en valitettavasti löytänyt.
Nimipäivien ydinpointti ei ole lahjat, mutta täytyy myöntää, että pikkupaketit lämmittivät mieltä. Poikaystävä hommasi minulle Berliinin matkaoppaan (reissu tiedossa syyskuussa!!) ja perheeltä sain terassille yrttejä ja kukkia.
Kiitos ihanat ihmiset, kun muistitte ❤ Ja kaikki jouluaaton lapset, ottakaa nimipäiväjuhlat tilalle, koska miksipä ei. Ihmiset viettävät juhlia mitä erikoisimmilla verukkeilla 🙂 Tämä ei tosin toimi, jos nimesi sattuu olemaan Eeva, Eevi tai Eveliina 😀
Reetta K. 
Jätä kommentti